Unetonta urasuunnittelua

natalie-grainger-8uB5kFKWWkk-unsplashHelsingin sanomissa oli taannoin (11.1.2018) juttua kirjailija, toimittaja, kouluttaja ja työnohjaaja Taina Laanesta, joka on kirjoittanut, Unen lahjoja -Kirjeitä hänelle, joka valvoo (Kirjapaja 2018). Aihe oli minulle läheinen, koska uniongelmat olivat myös minun riesana alle kolmikymppisenä. Jutussa oli tuttu kaiku. Erityisesti työhön liittyvät turhautumiskokemukset tuntuivat kovin tutuilta. Laane kertoi jutussa entisestä työstään aikakauslehden päätoimittajana näin:

Työn sisältö itsessään, kuten vaikkapa pääkirjoituksen kirjoittaminen kiireessä, ei stressannut häntä. Sen sijaan stressiä aiheutti se, että hän oli työssä, joka ei tuntunut omalta…”Tein asioita, jotka eivät sopineet elämääni. Työ ei ollut liian kuormittavaa vaan vääränlaista minulle. Usein ihmiset eivät ole tietoisia tällaisista asioita, mutta ne saattavat vaivata alitajunnassa ja siksi valvottaa herkkää ihmistä.”

Tunnistan nuorta itseäni tästä kuvauksesta. Minulla ei ollut aikoinaan mitään yhtä selkeää toiveammattia. Hain lukion jälkeen randomisti erilaisiin opinahjoihin sen tarkemmin miettimättä, mitä kyseisen alan opiskelu tarjoaa työmaailmassa tai että kiinnostaako tämä ala minua lopulta. Jotenkin ajattelin, että kyllä se kiinnostus siitä syttyy, kun pääsee vaan opiskelemaan. No omalla kohdalla se ei mennyt ihan niin.

First world problem

Sitten sitä huomasi ajautuneensa johonkin elämäntapaan, oli opiskellut ammatin, saanut töitä, mutta sisällä kalvoi, koska tuntui, että oman elämän paukut tulisivat paremmin käyttöön jotenkin muuten. Samalla tiedosti, että kyseessä oli first world problem, eikä todellakaan pitäisi kitistä ja valvoa, koska asiat ovat periaatteessa enemmän kuin hyvin. On ensinnäkin tämä mieletön show nimeltä elämä, on töitä ja toimeentuloa, ruokaa pöydässä ja katto pään päällä, ystäviä. Tavallaan myös häpesi omaa asennettaan ja etuoikeutettua asemaansa.

Itselläni ainakin tällainen työn merkitykseen liittyvä eksistentiaalinen kriisi oli yksi syy nuoruuden uniongelmiin. Se ei ollut ainoa syy, mutta ehdottoman tärkeä ja merkittävä syy. Minulle työ on enemmän kuin työtä, vaikka se on myös noh,  työtä. Työn ei todellakaan tarvitse olla aina kivaa, eikä etenkään helppoa. Olen halunnut tehdä työni hyvin ja kokea ainakin ajoittain  intohimoa työtä kohtaan. Samalla vaadin myös työltäni vastarakkautta. Sen täytyy olla jollain tapaa merkityksellistä.

Intohimoinen suhde työhön yhdistettynä siihen, ettei ihan tasan tarkkaan osaa sanoa, miksi isona haluaa yhdistettynä vielä nuoruuden epävarmuuteen, oli aikoinaan aika hankala kombo. Lienee helpompaa suunnata elämäänsä, jos on selkeä haaveammatti, kuten lääkäri, lakasin-lakasinkoneen kuljettaja, opettaja, juristi tai baarimikko. Minulla oli vain jotain huttuisia ajatuksia siitä, mitä merkityksellinen työ voisi sisältää, mutta kovin vähän mitään konkreettista.

Puuttuvat esikuvat

Ratkaisin silloin asian opiskelemalla ja harrastamalla silloisen työni ohessa intohimoisesti KAIKKEA, mikä kiinnosti. Jollain kummallisella tavalla tästä sekametelisopasta alkoi hitaasti hämmentämällä tulla jotain sellaista, mikä tuntuu riittävän merkitykselliseltä.

Ymmärrän nyt myös, miksi huttuisia ajatuksia ei pystynyt 1980–1990 -luvulla vielä sanoittamaan: silloin ei ollut kaltaisiani monitoimiyrittäjiä. Minulta puuttuivat esikuvat ja mallit. Oli itse luotava omasta osaamisestaan ja kokemuksestaan se työ, mitä aikoi tehdä ja saada vielä muutkin uskomaan tekemisiinsä siten, että palveluille olisi kysyntää. Tämä on ehkä parasta ja karmaisevinta työssäni: ei ole mitään valmista kehikkoa tai taattua toimeentuloa, jonka keinutukseen voisi antautua. Työ on ansaittava joka päivä uudestaan. Jollain oudolla tapaa se tuntuu hyvältä ja merkittävältä.

Mikä tämän kaiken vuodatuksen tarkoitus on? Ehkä lohduttaa sinua häröilevää unetonta, joka painit mitä haluan tehdä elämälläni -tyyppisten eksistentiaalisten kysymysten kanssa. Jos sinulla on intohimoja, käytä paukut niihin. Toimi. Toiminnan ei tarvitse olla mitään rationaalisesti tai lineaarisesti uraa edistävää. Pääasia, että toimit, opiskelet, opit, teet, tutustut ja rauhoitut. Hakeudu sinua innostavien ihmisten ja organisaatioiden pariin tai kehitä kotona itsekseen taitoja tai asioita, joilla valloitat kymmenen vuoden päästä maailman (tai ainakin sukulaiset). Joku päivä sieltä voi aueta myös toimeentulo ja vaikka ei aukeaisikaan, olet silti käyttänyt suurimman osan vapaa-ajastasi intohimoosi. Ja sehän on oikeastaan parasta ja riittävää.

Katjan vinkit elämänvaiheisiin liittyviin uniongelmiin

  1. Jos podet eksistentiaalista kriisiä, selvitä itsellesi, mistä asioista kriisi johtuu ja ryhdy toimiin. Jos työ vaivaa, tee siirtoja kohti uutta. Jos parisuhde vaivaa, tee siirtoja kohti uutta. Jos pomo vaivaa, ala itse pomoksi.
  2. Jos on jokin muu kriisi, niin se on aika, aika ja aika, joka myrskyn loitontaa. Muut ihmiset, toiminta, terapia, tartu mihin vaan, mutta älä pulloon ainakaan kaksin käsin.
  3. Jos ei nukuta, älä nuku. Muutama yö menee nukkumatta ja sitten se uni yleensä tulee.
  4. Älä pakkosuorita rentoutumista, se vain pahentaa tilannetta. Nouse sängystä ylös, ole mindful ja sano ääneen: ”Perkele, ei sitten nukuta.”
  5. Jos elämässäsi on liikaa työtä, ja pystyt itse vaikuttamaan sen määrään, vähennä sitä. Jos ei juuri nyt onnistu, jätä vaikka kotihommat hoitamatta. Pölykoirat osaavat kävellä itsekin.
  6. Jos sinulla on taapero, koeta kestää!
  7. Jos sinulla on valvottava läheinen, tee järjestelyjä perheen kanssa nukkumisvuorojen suhteen. Jos olet läheisen kanssa yksin, pyydä apua tutuilta, sukulaisilta, sosiaalitoimistolta, mistä vain.
  8. Jos olet valvonut yhtäjaksoisesti viikon, mene lääkäriin ja hommaa unilääkkeitä. Joskus jo tieto, että voi hätätapauksessa ottaa unilääkkeen, auttaa nukahtamaan. Käytä niitä kuitenkin vain, jos on aivan pakko.
  9. Jos olet jännittäjä-unenmenettäjä, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: hommaa joka päiväksi niin jännittäviä juttuja, että jossain vaiheessa olet unenpuutteesta niin väsynyt, että et enää jaksa jännittää yhtään mitään. Tämä on niin sanottu hard core -vaihtoehto, eikä sovi kaikille. Toinen niin sanottu soft core -vaihtoehto on vähentää jännittäviä juttuja niin, että unettomat yöt pysyvät kohtuulukuisina.
  10. Harrasta liikuntaa mieluiten ulkona luonnossa, hommaa kotieläin, älä selaa sitä puhelinta yötä myöten.
  11. Pyri säännölliseen unirytmiin. Jos saat unen vasta aamulla kello kuusi, niin on selvää, että unenmakuun päästyäsi posotat mielelläsi puolille päivin (jos se on mahdollista). Selvää on, että seuraava yö on samanlainen. Jos haluat unirytmin kääntyvän, sen eteen täytyy oikeasti tsempata: kun heräät toistuvasti aamulla kello kuusi, niin kummasti jossain vaiheessa illalla unipaine lisääntyy. Jos unirytmillä ei ole elämäntilanteesi tai työsi kannalta merkitystä, ja olet sinut tilanteen kanssa, niin mitä sitä väkisin kääntämään. Pääasia, että nukut.
  12. Hengitä syvään ja huokaise. Kokeile vaikka joogaa tai lue tätä joogablogia. Edellisestä jutusta saat lisävinkkejä unionglelmiin!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s